Suomen keskiajan arkeologian seura perustettiin Turussa vuonna 1990 edistämään keskiajan ja laajemmin historiallisen ajan tutkimusta. Vielä seuran perustamisen aikaan historiallisen ajan arkeologia jakoi mielipiteitä: vaikka muutamat ensimmäisistä arkeologisista kaivaustutkimuksista Suomessa olivat kohdistuneet keskiaikaisiin linnoihin ja Naantalin luostariin, arkeologinen mielenkiinto keskittyi pitkään esihistorialliseen aikaan, ja sitä seuraava historiallinen aika nähtiin toissijaisena tutkimuskohteena. 1900-luvun kuluessa keskiajan arkeologia alettiin kuitenkin nähdä laajemmin omana kenttänään, ja etenkin 1970-luvulta eteenpäin historiallisen ajan kohteiden arkeologinen tutkimus lisääntyi huomattavasti. Tämä johti keskiajan parissa työskentelevien arkeologien ja aiheesta kiinnostuneiden harrastajien tarpeeseen järjestäytyä yhdistykseksi.

Suomen keskiajan arkeologian seuran keskeisenä taustavoimana oli keskiajantutkija, dosentti Knut Drake (1927–2013). Konkreettisena lähtölaukauksena SKAS:in perustamiselle oli Draken toinen hanke, Itämeren ympäristön historiallisen ajan linnojen ja linnoitusten tutkijoita yhdistävä Castella Maris Baltici -symposiumsarja, joka tarvitsi taustalleen järjestävää tahoa. Seuran toiminnan kulmakiviksi lanseerattiin perustamisen yhteydessä seminaarien, esitelmien ja retkien järjestäminen ja julkaisujen toimittaminen.

Julkaisuja ja nimivaikeuksia

Symposiumsarja toteutui, ja sen esitelmien julkaisemiseksi SKAS aloitti vuonna 1993 oman Archaeologia Medii Aevi Finlandiae -sarjan julkaisemisen. Sarjan latinankielisen nimen valinnalla on SKAS-lehdessä julkaistun ilmoituksen mukaan ”päästy kaksikielisyyden aiheuttamista ongelmista ja samalla helpotettu kansainvälistä yhteisymmärrystä”. Sarjassa on sittemmin ilmestynyt lähes 30 julkaisua, muun muassa väitöskirjamonografioita ja artikkelikokoelmia. Sarjassa julkaistaan edelleen myös Castella Maris Baltici -symposiumjulkaisuja.

Seura alkoi vuodesta 1993 julkaista myös jäsenvihkosta, joka kasvoi hiljalleen sisällöltään monipuolisemmaksi, ja vuodesta 1996 lähtien sitä on julkaistu SKAS-lehtenä. Vaikka julkaisulle yritettiin monta vuotta keksiä toista nimeä, kanteen painettu SKAS oli syöpynyt lukijoiden mieliin niin vahvasti, että nimi sai pysyä. Lehdessä julkaistaan muun muassa ajankohtaisia uutisia keskiajan arkeologiasta, kirja-arvosteluja ja matkakertomuksia. 2000-luvulle tultaessa lehti oli jo vakiintunut historiallisen ajan arkeologisen tutkimuksen julkaisukanava, ja vuodesta 2017 alkaen lehti on ollut täysiverinen vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu.

Seminaarit ja retket

Koska Castella Maris Baltici -symposium liittyi oleellisesti seuran perustamiseen, tieteelliset seminaarit ovat alusta asti olleet SKAS:in tärkeä painopiste. Ensimmäiset seminaarit pidettiin Turussa, mutta vuonna 1993 SKAS järjesti ensimmäisen syysseminaarin Hämeen linnassa. Seuraavan vuoden seminaarissa käsiteltiin Markus Hiekkasen keskiajan kivikirkkojen ajoitusta koskevaa väitöstutkimusta, mikä houkutteli paikalle ”bussilasteittain tutkijoita ja ylioppilaita”, kuten puheenjohtaja Knut Drake sanaili jäsenlehdessä 1/1995. Seminaarit ovat herättäneet kiivaitakin tunteita, kuten vuonna 1996 järjestetty Hämeenlinnan Varikkoniemen tutkimuksia käsitellyt seminaari.

Hämeen linnan seminaareista on muodostunut jokavuotinen perinne, joka kerää vuosittain Hämeen linnan luentosalin täyteen keskiajan tutkimuksesta kiinnostunutta yleisöä. Seminaarien lisäksi seura on järjestänyt vuosittain luentotilaisuuksia – aluksi huonolla menestyksellä kansainvälisistä tähtipuhujista huolimatta, mutta sittemmin erityisesti kevätkokousten yhteydessä pidetyt esitelmät ovat keränneet kiitettävästi kuulijoita.

Vaikka jo perustamiskokouksessa retket oli nostettu esiin seuran toimintamuotona, niitä alettiin järjestää vasta vuonna 1994, jolloin toteutettiin sateinen polkupyöräretki Turusta Kuusiston linnanrauniolle ja syksyllä bussiretki Viipuriin ja Käkisalmeen. Sittemmin seura on tehnyt vuosittain retkiä kotimaassa ja Suomen lähialueilla, muun muassa Virossa, Latviassa, Ruotsissa Mälarenin alueella, Venäjällä Novgorodissa sekä kotimaassa Ahvenanmaalla, Satakunnassa, Hiittisissä ja keskiaikaisissa kaupungeissa.

SKAS harppaa avoimemmalle 2000-luvulle

1990-luvulla seuran julkaisu- ja esitelmätoiminta olivat vahvasti linnatutkimukseen painottuneita, ja vaikka linnojen arkeologia on säilynyt seurassa vahvana teemana edelleen Castella Maris Baltici -symposiumin ja muun muassa tulossa olevan Raaseporin linnan tutkimuksia käsittelevän julkaisun kautta, näkökulma on 2000-luvulla laajentunut enemmän myös maaseudun kylätonttien ja keskiajan kaupunkien arkeologiaan, mikä heijastelee myös laajemmin muutoksia historiallisen ajan arkeologian painopisteissä.

2020-luvulle tultaessa tiedon vapaasta saatavuudesta on tullut seuralle tärkeä periaate, ja seura on digitoinut kaikki SKAS-lehdet avoimesti verkossa luettaviksi. Myös uusimmat AMAF-sarjan julkaisut ja pikkuhiljaa myös vanhemmat julkaisut ovat verkossa luettavissa. Vaikka keskiajan arkeologinen tutkimus on vakiinnuttanut seuran toiminta-aikana asemansa niin, ettei sitä kukaan enää kyseenalaista, seuralla on edelleen tärkeä tehtävä historiallisen ajan tutkimuksen edistämisessä ja välittämisessä. Ennen kaikkea seura tarjoaa kuitenkin samanmielisen yhteisön historiallisesta ajasta kiinnostuneille. Kuten seuran puheenjohtajana 1990-luvun lopulla toiminut Markus Hiekkanen muisteli seuran 20-vuotispuheessaan:

”Kuinka moni onkaan seuramme jokavuotisilla retkillä nähnyt kohteita, joita muuten ei olisi koskaan nähnyt, ja saanut niistä vaikutteita omiin tutkimuslinjoihinsa ja suuntauksiinsa, ajatuksiinsa! Kuinka moni uusi ajatus onkaan kuoriutunut jossakin naapurimaan kaupungin tai kylän ravintolassa, jonne on kokoonnuttu sen jälkeen kun hotellin check in on käyty läpi, matkatavarat kannettu huoneisiin ja valmistauduttu iltaan!”

SKAS:in puheenjohtajat

Knut Drake 1990–1997
Markus Hiekkanen 1998–2001
Kari Uotila 2002–2006
Markus Hiekkanen 2007–2010
Janne Harjula 2011 –